VIRTUAALIHEVONEN! täyttänyt 4-vuotta 14.10.2010
» Friisiläinen Duren Merille
» 158cm, 9-vuotias , musta tamma
» Syntynyt 24.02.2010, ikääntyy satunnaisesti
»Om. KarvaHaamu/ Remedy, kasv. Duren
» Koulupainotus, VaA, 80cm
» Ei vielä saavutuksia

Luonne

Merille on luonteeltaan kipakka neitonen ja jopa hiukan vaikeampi kuin omat oripoikamme. Neidillä on melko useasti huonoja päiviä jolloin sen kanssa puuhastelusta ei tunnu tulevan mitään ja hampaitasi kiristellen yrität kestää sen kiukuttelua. Neiti tuntuu myös kärsivän riippuvuudesta eläinystäviä ja tiettyjä ihmisiä kohtaan. Toisinaan tämä kaunis otus raastaa jokaisen tallilaisemme hermoja.

Hoitotoimenpiteet eivät kuulu niihin asioihin joista tamma nauttisi. On siis parasta laittaa tyttö kahdelta puolen kiinni ja tiukasti, muuten saattaa löytyä seuraavana päivänä hampaanjäjen muotoisia mustelmia. Napakat komennukset saavat Merin hetkeksi rauhoittumaan, mutta yleensä kaikki hoitotoimenpiteet ovat aivan jumalatonta sählinkiä joissa nopeus ratkaisee saatko suitset päähän vai et.
Eikä tietenkään silloinkaan voi Meri pysyä paikallaan kun ratsastaja yritää nousta satulaan. Meril on erittäin herkkäsuinen ratsu ja parisen kertaa liian lujaa suusta ottaessaan on ratsastaja lentänyt ympäri tämän kanssa. Merilin kanssa pärjää vain kokenut ja vakaakätinen ratsastaja, toisinaan tammalla ratsastetaan myös kuolaimettomilla suitsilla. Kun yhteistyö alkaa pelittää Meristä tulee aivan kuin toinen hevonen. Askel alkaa liitää ja tamma kuuntelee ratsastajan apuja kuin unelma. Tämä neiti pääseekin loistamaan juuri kouluratsastuksen parissa. Laukanvaihdot sekä lisäykset sujuvat erittäin hyvin, mutta erillaiset väistöt ovat tammalle mielekästä tekemistä.
Meri on henkeen ja vereen kouluratsu, mutta kyllä tältä esteetkin taittuvat. Vaikka musta hevonen nyt tarvitseekin kovasti patistusta sekä kunnon johtajan pientenkin esteiden ylittämiseen, sen hyppytyyli on hyvä. Meri tarvitsee vain päättäväiset otteet ja hivenen kannustusta.
Maastoillessa tyttönen on letkeä ja luotettava ratsu, sen kanssa onkin hyvä lähteä maastoon jos ei tahdo kokoajan olla varuillaan. Meri on valloittava ja kaikinpuolin upea lisäys talliporukkaamme.

Sukutaulu

i. Vennett van de Kness	ii. Alois	iii. Felicitas
		iie. Egon
	ie. Felicitas	iei. Baldur
		iee. Freja
e. Ynskje	ei. Wabe	eii. Hindrik
		eie. Ember
	ee. Nikkitta	eei. Jaeger
		eee. Werby

JÄLKELÄISET

t/o. nimi, s.00.12.2012 (e. isa) om. ?

Kilpailukalenteri

Yhteensä 4 sijoitusta, Meri ei kisaa enää.

15.04.2011 -villit - kutsu - 80 cm- 4/26
25.04.2011 -villit - kutsu - HeB - 3/39
25.04.2011 -villit - kutsu - VaB - 2/24

PKK -kisat
00.00.2011 - NJ - kutsu - Rakenne,orit - LKV? tuomari.

Päiväkirja & valmennukset

14. tammikuuta 2012:
Merin saapuessa meille sillä oli pitkään sopeutumisongelmia. Pian se alkoikin käydä hysteeriseksi aina kun joutui lähtemään kentälle ja pois tallikavereiden luota. Pääsimme kuitenkin käymään pareissa kisoissa ja sijoittumaan neljästi, joka oli hyvä ja lupaava alku.
Tamman lajitoveririippuvuus aiheutti kuitenkin lopulta niin suuren ongelman että meidän täytyi alkaa "vieroittamaan" sitä Viivistä, valitettavasti sairastoipilaana ollut tamma kuitenkin lähti kohti uutta kotia. Tästäkös Meri vasta sekosikin ja päivä päättyi kliniikka käyntiin, tamman potkittua jalkansa läpi karsinan ovesta joka kaikesta epätodennäköisyydestä huolimatta onnistui. Ennuste tamman jalasta on huono ja luultavasti sen jalka ei enää kestä kisakäyttöä tai kovaa treeniä.

Merille on kuitenkin rauhoittunut huomattavasti eikä se oli enää niin lajitovereidensa perään, vaan se on ruvennut tyytymään ihmisten hellyydenosoituksiin. Miten sitten jalan kanssa käykään, tulee tamma pysymään meillä ja pääseepä se pian pyöräyttämään maailmaan pienokaisenkin.

30. maaliskuuta 2011:
Lopputalven jokaisena pakkasaamuna olemme olleet hiukan huolissaan, Meri ei millään meinannut sopeutua meille. Tamma ei suostunut syömään ruokaansa ja vaikutti muutenkin apaattiselta. Mutta onneksi viikon jälkeen ongelmaan löytyi ratkaisu, nimittäin D' Levefreen saapui toiselta talliltani vammautunut esteratsu joka tuotaisiin toipumisen ajaksi tänne rauhallisempaan ympäristöön. Tammat löysivät heti toisistaan ystävät sekä tuen ja turvan, päätin että kyllä estetammani Viivi yhtä hyvin saisi täälläkin treenattua jottei parivaljakon tarvitsisi erota, sillä uhalla että Meri "masentuisi" jälleen.
Tamman kunto kohentui nyt kun se alkoi taas syödä kunnolla ja pystyimme aloittamaan hiukan raskaamman ratsastuksen. Tamma paljastui oikein kipakaksi tapaukseksi, mutta potenttiaalia siltä löytyi vaikka mihin. Tämän tytön kanssa pääsisimme vielä pitkälle.

17. maaliskuuta 2011:
Juoksin päärakennukselta hirveää haipakkaa hiukset suihkunmärkinä sekä takki vain puoliksi päällä. Tallipihalla minua tervehti yersino ja hänen vierellään seisoi mitä upein musta tamma. Olin unohtanut tyystin että tämän friisiläisen piti saapua meille tänään illalla ja huolettomasti lähtenyt sisätiloihin iltatoimia tekemään. Onneksi muistin viimehetkellä ja tässä minä nyt kirjoittelin papereita ja sain käteeni Duren Merillen riimunnarun. Musta tamma luimisti hiukan ja töykkäisi minua päähän turvallaan. Hyvästelin yersinon ja lähdin viemään tammaa sisälle, Merille löntysteli perässäni ilmiselvästi tympääntyneenä ja päästi kipakan hirnahduksen tervehdykseksi lajitovereille. Päästin tamman rouskuttamaan heiniä rauhalliseen karsinaan, emmeköhän me tulisi vielä toimeen.